Kirjoitin vielä viimeisen äidinkielen esseen laivassa palatessani takaisin Suomeen. En tosin laiskuuttani jaksanut kirjoittaa sitä palautuskuntoon, kun huomasin että opintoviikot täyttyvät helposti ilmankin sitä. Ajattelin kuitenkin käyttää sitä blogin täytteenä, kun aihe siihen soveltui.
Vietettyäni
kaksi viimeistä kuukautta Tukholmassa työharjoittelussa olen oppinut paljon
suomalaisten ja ruotsalaisten välisistä eroista. Ehkä suurin näistä eroista on
estetiikan merkitys. Pikkutytöstä asti olen ihaillut ruotsalaista muotoilua ja
heidän taitoaan brändätä. Ruotsilla on Clas Ohlson, H&M, Ikea, Indiska, Lindex
ja Hemtex. Onko niin että ruotsalaiset taitavat paremmin elektroniikan,
huonekalut, muodin, tekstiilit ja sisustuksen? Tuskin. Niin edellä mainittujen,
kuin monien muidenkin ruotsalaisyrityksen menestyksen takana on nimenomaan
palveludesign.
Sana
palveludesign käsittää oman näkemykseni mukaan kolme pääkohtaa, jotka ovat
markkinointi, tuotesuunnittelu ja liiketilasuunnittelu. Markkinointiin kuuluu
yrityksen visuaalisen ilmeen suunnittelu sekä tunnettuuden lisäämisen
strategiat. Tuotesuunnittelu taas käsittää luonnollisesti itse tuotteen tai
palvelun. Liiketilasuunnittelu tarkoittaa liiketilan tai verkkosivun ulkoasua
sekä toimivuutta.
Suomalaisen
ajattelutavan mukaan näistä kolmesta kohdasta merkityksellisin on tietysti
tuotesuunnittelu. Suomalaiselle tuote on usein yhtä kuin liikeidea. Totuus on
kuitenkin hieman toisenlainen. Onnistuneella palveludesignilla yritys voi
menestyä vaikka edellä mainituista pääkohdista vain yksi olisi huolella
toteutettu. Menestyvä yritys myy mielikuvia ennemmin kuin tuotettaan. Tästä
oiva esimerkki on Nokia, jonka menestys tuli tiensä päähän koska brändi ontui.
Nokian tuote ei ollut teknisesti yhtään sen hassumpi kuin nykyisen markkinajohtaja
Applen, mutta valitettavasti amerikkalaiset ymmärsivät meitä suomalaisia
paremmin, ettei pelkällä tuotteella ratsasteta kovin pitkälle.
Mielikuvien
myymistä voi olla huonolaatuisen tuotteen markkinoiminen laadukkaana.
Esimerkiksi monet kalliit muotitalot pitävät yllä mielikuvaa, jonka mukaan
heidän tuotteensa olisivat erityisen korkealaatuisia ja valmistettaisiin ketjuliikkeiden
vaatteita huolellisemmin. Todellisuudessa vaatteet saatetaan kuitenkin
teetättää samalla tehtaalla, samoin menetelmin ja samoista materiaaleista kuin
ketjuliikkeidenkin vaatteet. Kalleilta merkeiltä ostaessa maksetaan usein
nimenomaan brändistä ja muotoilusta, eikä itse tuotteesta. Useimmiten tämä
tapahtuu kuitenkin tietoisesti. Ei ole enää mikään salaisuus, ettei kallis aina
tarkoita laadukasta. Kyllä minä tiedän että Lumia olisi kestävämpi, tehokkaampi
ja edullisempi vaihtoehto, mutta silti kirjoitan tätä esseetä iPhonellani. Olen
tietoisesti maksanut brändistä ja muotoilusta. Ei minua haittaa että puhelimeni
sammuu aina kun pakkasmittari näyttää vähemmän kuin +5 astetta, minulle on
tärkeämpää että se on kaunis.
Visuaalisen
ilmeen lisäksi hyvä design keskittyy käytettävyyteen. Esimerkiksi hyvin
suunniteltu liiketila paitsi esittelee tuotteen parhaalla mahdollisella tavalla,
myös tekee ostamisen mahdollisimman helpoksi asiakkaalle. Tuotteen saatavuus,
asiakaspalvelu, helppokulkuisuus liikkeessä: nämä kaikki ovat osa
palvelusuunnittelua. Jos asiakas joutuu liikkeessä asioidessaan odottamaan 10
minuuttia ennen kuin saa palvelua, on yrityksen palvelusuunnittelu mennyt
pieleen.




